Neitsyt Maarian virsi Op. 101

Kuvaus

Kesto 35’30”  48 s.

SATB + instruments

• Viulu, Tamburiini, Kitara, Piano, Tamburo, Temple Block, Snare Drum, Gran Cassa

I. Syntymä
1. Johdanto
2. Tanssi (Rota): Sikiäminen (+instr.)
3. Odotus (+instr.)
4. Rota (Piltti juoksee) (+instr.)
5. Syntymä
6. Loppukuoro – Jouluna Jumala syntyi (+instr.)
II. Kuolema ja ylösnousemus
1. Maaria ja lapsi
Ninna-nanna (+instr.)
2. Lapsen katoaminen
Etsiminen
3. Vastaantulijat (+instr.)
4. Koraali
5. Maaria emonen Herran haudalla (+instr.)
6. Loppukuoro (+instr.)

Koko: A4

ET 1316

ISMN 979-0-55014-196-4

säv. 1995

Neitsyt Maarian virsi perustuu meille tuntemattomien keskiaikaisten runoilijoiden versioihin kristinuskon
tärkeimmistä kertomuksista. Tuolloin olivat sadut, legendat ja muut ”apokryfiset” kristillissävyiset tarinat paljon
suositumpia kuin latinankieliset evankeliumit konsanaan. ”Maarian virrestä” onkin löydetty monia keskiaikaisia
tarina-aiheita, mutta käsittelytapa ja kulissit ovat silti aidosti suomalaisia.

Neitsyt Maarian virren melodiikka perustuu suurelta osin suoraan tai epäsuorasti kahdeksaan ”kirkkosävellajiin”
eli modukseen, sekä niiden mukaan tehtyjen liturgisten sävelmien tyypillisiin melodiakäänteisiin. Keskiaikaisen
tapaisten tanssien ja lopun vokaalipolyfonian lisäksi eräät jaksot muistuttavat shamaani-loitsemista rumpuineen. Eräin kohdin musiikissa on uudemman tuntuisia jaksoja, mutta nekin on hyvä upottaa ”keskiaikaiseen”
kontekstiin.

Riippumatta siitä, ovatko 8-osanuotit ryhmitettyinä kahden, kolmen tai jopa neljän ryhmiin, nuotit ovat
periaatteessa aina saman pituisia, kuten nk. gregoriaanisessa liturgiassa. Trioleita ei siis esiinny. Toisaalta
”mikrorytmiikka” tulee tehdä suomen kielen sana- ja lauserytmin mukaisesti. Tavallista on, että ”tahdin”
keskellä on sekä melodian että lauseen huippukohta; tällöin se on otettava huomioon sekä lausutuksessa että
dynamiikassa.

Edellä sanotusta seuraa se, että niin ”minimalistisilta” kuin nuotit kohdiltaan näyttävätkin, ilmaisu ei voi olla sitä
hetkeäkään. Huikean vahvasti kertova vanha teksti on hyvässä esityksessä lähes aina pääosassa.
Kari Rydman