Narvan marssi [Narva March] [arr. Johann Tilli]

Kuvaus

Kesto 1’30”  2 s.

ET 213

ISMN 979-0-55014-259-6

Koko: A4

sävellysaikaa ei tiedetä

Narvan marssi, Kaarle XII:n Narvan Marssi tai Kaarle XII:n marssi Narvassa on
tunnettu ja perinteinen surumarssi, jota soitetaan etenkin sotilashenkilöiden hautajaisissa.
Narvan marssin melodia on ilmeisesti irlantilaista alkuperää, ja sen on arveltu kulkeutuneen
Ruotsiin Britteinsaarilta tulleiden värvättyjen sotilaiden mukana. Marssi on saanut nimensä
vuonna 1700 käydystä Narvan taistelusta, jossa sitä perimätiedon mukaan soitettiin.
Ensimmäinen tunnettu nuotinnos marssista on vuodelta 1798, jossa sen nimenä on Marssi,
käytetty Kaarle XII:n lähestyessä Narvaa. Taistelupäivänä oli sankka lumipyry, joten on
luontevaa, että taistelumarssina käytettiin hidasta marssia, jotta rivit pysyisivät yhtenäisinä
rynnäkköön saakka.
Vuonna 1818 uppsalalainen professori Erik Gustaf Geijer kirjoitti marssiin sanat Kaarle
XII:n kuoleman satavuotisjuhlan kunniaksi. Marssin sovitti juhlaa varten Johann Christian
Haeffner, jota joskus virheellisesti luullaan sen alkuperäiseksi säveltäjäksi. Uppsalalaisten
ylioppilaiden laulettua Narvan marssia juhlassa siitä tuli suosittu, ja sitä ryhdyttiin pian
soittamaan korkeiden sotilashenkilöiden hautajaisissa. Suomeen marssi tuli 1800-luvun
alkupuolella.
Suomessa Narvan marssi on tapana soittaa sotilashautajaisissa. Muun muassa presidentit Carl
Gustaf Emil Mannerheim, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto sekä jalkaväenkenraali Adolf
Ehrnrooth saatettiin viimeiselle matkalleen Narvan marssilla. Suomen ja Ruotsin lisäksi
marssi tunnetaan myös Virossa, ja sitä soitettiin Viron presidentin Lennart
Meren hautajaisissa 2006.
Siviilihautajaisissa Narvan marssia soitetaan esimerkiksi silloin, kun vainaja on sotaveteraani
tai siviilityötä varsinaisella sotatoimialueella tehnyt. Samoin lottien hautajaisissa se kuuluu
asiaan.
Narvan marssi kulkee mollisävellajissa, mutta siinä on myös isänmaallista paatosta ja
rohkeutta sisältävä taitekohta. Ilmeisesti marssi ei alun perin ollut surumarssi vaan tavallinen
sotilasmarssi. Hautajaismarssiksi se muuttui vasta E. G. Geijerin kirjoitettua siihen varsin
synkän sanoituksensa Kaarle XII:n kuoleman muistoksi.