Pingoud, Ernest (1887–1942)

(14. lokakuuta 1887 Pietari – 1. kesäkuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, musiikkikirjailija ja intendentti, jonka äidinkieli oli saksa. Pingoudin vanhemmat olivat kirkkoherra Guido Pingoud ja Emelie Sesemann. Hän kuului isänsä puolelta alkujaan ranskalaiseen hugenottisukuun, äitinsä puolelta jo pitkään Viipurissa asuneeseen saksalaisperäiseen Sesemann-sukuun. Pingoud kävi kimnaasin Pietarissa, viettäen kesänsä Suomessa. Hän opiskeli jo kouluaikana yksityisesti musiikkia Aleksandr Zilotin sekä Pietarin konservatoriossa Aleksandr Glazunovin ja Nikolai Rimski-Korsakovin johdolla. Päästyään ylioppilaaksi 1906 hän jatkoi musiikkiopintojaan Saksassa Max Regerin ja Hugo Riemannin opetuksessa. Reger piti Pingoud’ta yhtenä lahjakkaimmista oppilaistaan. Asepalveluksen Ernest Pingoud suoritti vuonna 1915 Porissa ja Pohjanmaalla. Siellä hän myös tutustui tulevaan puolisoonsa (vuodesta 1918 Nina Rosenlew), joskin avioliitto päättyi myöhemmin eroon.

Pingoud toimi ensin Turussa musiikinopettajana 1922–1924, sitten Helsingissä Fazerin konserttitoimiston hoitajana ja johtajana 1924–1931 ja 1935–1937, oma konserttitoimisto hänellä oli 1931-1933. Vuodesta 1924 hän oli samalla myös Helsingin kaupunginorkesterin intendentti.

Pingoud piti vuosina 1918–1925 kuusi sävellyskonserttia mm. Helsingissä, Berliinissä ja Viipurissa. Pingoud’ta voidaan pitää Aarre Merikannon, Väinö Raition ja Uuno Klamin ohella yhtenä suomalaisen modernin musiikin pioneereista. Pingoud oli poikkeus aikansa suomalaissäveltäjien joukossa siinä suhteessa, että hän ei säveltänyt ainuttakaan Kalevala-aiheista teosta. Pingoud oli sitä mieltä, että ”kansallinen taide on kaiken taiteen lapsuusaste”. Hän tunsi kiinnostusta moderneihin ja urbaaneihin aiheisiin, joista oivallinen esimerkki on baletti Suurkaupungin kasvot (La face d’une grande ville). Moderneimmillaan Pingoud oli kamariorkesterille säveltämässään Viidessä sonetissa, jossa hän sivuaa Anton Webernin aforistista tyyliä. Pingoud tosin suhtautui kielteisesti atonalismiin ja vierasti myös uusklassismia. Pingoud sävelsi myös foxtroteja ja iskelmiä, kuten aikansa suosituimpiin suomalaissävelmiin kuuluneen valssin Asfalttikukka, jota varsinkin Tuure Ara teki tunnetuksi.

Pingoud kunnostautui eleganttina ja hienostuneena orkesterisäveltäjänä, jonka teoksia hallitsee mystinen atmosfääri ja fantasiamainen tunnelma. Hän sävelsi useita orkestraalisesti loisteliaita sinfonisia runoelmia, jotka tuovat mieleen Aleksandr Skrjabinin ja Richard Straussin. Pingoud sai vaikutteita myös Claude Debussyltä.