Sigismund von Neukomm (* 10. heinäkuuta 1778 Salzburgissa, Salzburgin ruhtinaskunnan seurakunnassa, † 3. huhtikuuta 1858 Pariisissa) oli säveltäjä, pianisti, diplomaatti ja vapaamuurari.
Hänen sanotaan soittaneen urkuja kuuden vuoden ikäisenä Weissauerin soittaessa jalkiota. Hän harjoitteli myös jousi- ja puhallinsoittimia. Neukomm sai harmonian opetusta Michael Haydnilta, jonka vaimo Maria Magdalena oli Neukommin äidille sukua. Neukomm nimitettiin 16-vuotiaana Salzburgin yliopiston kirkon pääurkuriksi. Pian myöhemmin hän työskenteli Salzburgin teatterissa esiintyjänä. 19-vuotiaana, 1797 Neukomm siirtyi Wieniin maaliskuussa.
Neukomm pääsi Michael Haydnin suosituksesta aloittamaan opinnot Joseph Haydnin johdolla. Myöhemmin hänestä tuli Haydnin läheinen kollega. Haydn ilmeisesti arvosti opiskelijansa musiikillisia kykyjä. Hän antoi Neukommille tehtäväksi sovittaa pianolle kaksi oratoriota “luominen” ja “Vuodenajat”. Seitsemän vuoden ajan Wienissä vuosina 1797-1804 Neukomm piti piano- ja laulutunteja. Hänen kuuluisimmat opiskelijansa olivat Anna Milder-Hauptmann ja Franz Xaver Wolfgang Mozart, joka tunnetaan nimellä Wolfgang Amadeus nuorempi.
Neukomm on ollut aktiivinen monissa maissa ympäri maailmaa. Vuosina 1804–1808 hän toimi orkesterinjohtajana Pietarissa, 1809 Pariisin talossa pianistina Charles-Maurice de Talleyrand-Périgordin kanssa ja vuosina 1816–1821 yhtyeenjohtajana Johann VI: n keisarillisessa pihassa. Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Sen muistoksi hänestä tuli vuonna 1945 Rion Academia Brasileira de Música -puheenjohtajan suojeluspyhimys. Suurimman osan ajasta hän kuitenkin asui Pariisissa. Vuoden 1820 jälkeen hän matkusti Ranskaan, Italiaan, Sveitsiin, Hollantiin ja Iso-Britanniaan.