Kuula, Toivo (1883–1918)

Toivo Timoteus Kuula syntyi 7. heinäkuuta 1883 Alavudella perheen esikoisena ja kuoli 18. toukokuuta 1918 Viipurissa. Lestadiolaissaarnaajana toiminut, Turkin sodassakin ollut sotilasisä Matti Kuula toivoi pojastaan pappia, mutta musiikki vei voiton.

Toivo Kuula opiskeli musiikkia Helsingin musiikkiopistossa (myöhemmin Sibelius-Akatemia) vuosina 1900–1903, mutta joutui varojen puutteessa keskeyttämään. Ensimmäiset merkittävät yksinlaulut Aamulaulu ja Syystunnelma syntyivät jo ennen kuin hän pääsi jatkamaan opintojaan tammikuussa 1906. Etelä-Pohjanmaan Kotiseutuyhdistyksen apurahan turvin hän keräsi vuoden 1907 kesällä 262 kansanlaulua ja 34 polskaa Pohjanmaalta.

Kuula avioitui vuonna 1905 luokkatoverin Rauha Nelimarkan (Silja Valo) kanssa. Heille syntyi lapsi Aune, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen. Syksystä 1907 puolisot asuivat erillään.

Toivo Kuula herätti säveltäjänä huomiota jo keväällä 1907 viulusonaatillaan ja yksinlauluillaan. Sävellyskonsertissa 1908 kuultiin pianotrio, viulusonaatti ja yksinlauluja. Konsertti oli suuri menestys ja arvosteluissa katsottiin jopa, että Kuulan edellä oli enää Jean Sibelius. 1908–1909 Kuula opiskeli musiikkia ja säveltämistä ulkomailla Bolognassa, Leipzigin konservatoriossa ja Pariisissa.

Säveltäjänä Toivo Kuula edusti varhaistuotannossaan kansallisromantiikkaa, mutta otti myöhemmin aineksia myös uudesta ranskalaisesta musiikista. Erityisen merkittävä Kuula oli laulusäveltäjänä. Sekä hänen yksinlaulunsa että kuorolaulunsa ovat edelleen suosiossa.

Kuula toimi kapellimestarina Oulussa Soitannollisen Seuran orkesterissa 1910–1911, Helsingissä hyvän ystävänsä Leevi Madetojan apulaisena 1912–1914 ja Viipurin Musiikin Ystävien orkesterissa 1916–1918. Hän oli myös Suomen Säveltaiteen Liiton (SSL) perustajajäsen 1917.

Vuonna 1913 hän erosi Siljasta ja kihlautui laulaja Alma Silventoisen kanssa. Vuoden päästä he menivät naimisiin Lappeenrannan Skinnarilanhovissa ja vuonna 1917 heille syntyi tytär Sinikka, josta myöhemmin tuli tunnettu pianotaiteilija.

Toivo Kuula kuoli 18. toukokuuta 1918 Viipurin lääninsairaalassa. Hän haavoittui sisällissodan jälkeisessä valkoisten voitonjuhlassa. Kuula oli riitaantunut jääkäreiden kanssa ja käsirysyn yhteydessä puukottanut jääkärivänrikki Edmund Mauritz Nylundia. Jääkärit vaativat kostoa ja Kuulan paetessa häntä ammuttiin Seurahuoneen pihalla. Kuula menehtyi pari viikkoa myöhemmin vammoihinsa. Tapauksen tutkinta kesti pitkään eikä ketään saatu lopulta tuomittua. Ampujaksi todettu Oskar Einar Pirinen oli kuollut vartiomiehen ampumana pian tapauksen jälkeen ja ampumiskäskyn ilmeisesti antanut Pekka Heikka oli hukkunut purjehdusonnettomuudessa Vaasassa juuri ennen oikeuskäsittelyä.