Toivo Ilmari Hannikainen (19. lokakuuta 1892 – 25. heinäkuuta 1955) oli suomalainen säveltäjä ja virtuoosipianisti.

Hannikainen syntyi Jyväskylässä Pekka Juhani Hannikaisen ja Väinö Hannikaisen, jotka molemmat olivat säveltäjiä, sekä sellisti ja kapellimestari Tauno Hannikaisen, poika. Opiskeltuaan Helsingin yliopistossa (1911–14) hänestä tuli Franz Schrekerin oppilas Wienin Musikakademiessa ja hän jatkoi opintojaan Alexander Silotin johdolla Pietarissa (1915–17) ja Alfred Cortotin johdolla Pariisissa (1919). Palattuaan Suomeen hän opetti pianonsoittoa Helsingin konservatoriossa ja sai myöhemmin professuurin Sibelius-Akatemiassa.

Hannikainen ohjasi suomalaista klassista musiikkia myöhäisromantiikasta kohti impressionismia. Pianominiatyyrien lisäksi, jotka parhaiten kuvasivat tätä kehitystä, hän sävelsi yhden oopperan, yhden pianokonserton, yhden pianokvarteton, liedejä ja elokuvasävellyksiä (erityisesti vuoden 1934 ruotsalainen elokuva Sången om den eldröda blomman).

Hannikainen hukkui purjehdusmatkalla Kuhmoisissa vuonna 1955.