Alexandre Guilmant’n (s. 12. maaliskuuta 1837 Boulogne-sur-Mer – 29. maaliskuuta 1911) synnyinseutu oli Boulogne-sur-Mer Ranskan luoteisosassa. Hänen isänsä Jean-Baptiste Guilmant oli Saint Nicolas-kirkon urkuri ja antoi pojalleen ensimmäiset urkutunnit. Poika opiskeli myös pianon- ja viulunsoittoa Gustave Carullin johdolla. Vuonna 1860 Alexandre siirtyi Brysseliin Jacques-Nicolas Lemmensin oppilaaksi.
Alexandre palasi Boulogneen urkuriksi ja aloitti säveltämisen liturgisella musiikilla, jota ei koskaan julkaistu. Hän kirjoitti myös ensimmäiset urkuteokset, mutta julkaisi ne vasta Pariisissa.
Guilmant oli ensimmäisiä urkureita, joka sai soittaa Pariisin Notre-Damen vuonna 1868 uusittuja urkuja. Tällöin Pariisiin rakennettiin myös uusi kirkko La Trinité, jonne urkujen uudistaja Aristide Cavaillé-Coll rakensi aivan uudet urut. Trinitén urkuriksi valittiin Alexis Chauvet, mutta tämä kuoli jo vuonna 1870 ja Alexandre Guilmant nimitettiin seuraajaksi. Guilmant muutti 1871 Pariisiin ja asui siellä kuolemaansa saakka.
Hän aloitti konserttisarjan Palais du Trocadérossa Pariisin maailmannäyttelyn 1878 yhteydessä. Vuonna 1896 hänestä tuli Pariisin konservatorion urkujensoiton professori Charles-Marie Widorin jälkeen ja hän hoiti virkaa kuolemaansa saakka. Jouduttuaan konfliktiin kirkon johdon kanssa hän luopui vuonna 1900 Trinitén urkurin virasta, mutta pääsi Louis Viernen arvovallan turvin Pariisin Notre Damen kunniaurkuriksi.